Tunne, taistele tai taivu : synnytys ja valta Foucault'n näkökulmasta verkkokeskustelussa

Kun synnytyksessä mikään ei suju suunnitelmien mukaan, mistä oikeastaan on kysymys? Kenellä on valta synnytyksessä ja miten se jaetaan? Pro gradu -työssäni yritän ratkaista tätä oman pettymykseni herättämää kysymystä Michel Foucault'n valtakäsityksien avulla. Työlleni erityisen tärkeitä ovat ranskalaisfilosofin teoriat vallan osapuolten välisistä kamppailuista, vallan ja tiedon suhteesta sekä vallasta mahdollisuuksien hallintana. Foucault'sta inspiroituneilta hallinnan analyytikoilta Nikolas Roselta ja Mitchell Deanilta saan käytännön apua analyysin tekemiseen aineistolähtöisen tulkinnan keinoin. Heidän neuvostaan keskityn miten-kysymyksiin sekä sanoihin asioiden mahdollistajana. Aineistonani käytän erään aktiivisuutta ja luottamuksellisuutta vaalivan keskustelupalstan Synnyttäjän oikeudet -aiheista keskustelua. Analyysin alku nosti keskustelusta kolme selkeää tapaa synnytyksen ja vallan hahmottamiseen: luonnon ja synnyttäjän voimia korostavan, taisteluasennetta kannattavan sekä sopuisaa, tyydyttävää elämystä toivovan. Tämä on kuitenkin vasta johtolanka, jonka seuraamisessa tarvitsen tutkimuskirjallisuutta sekä teoreettisen viitekehyksen tukea. Tärkeimpiä hyödyntämiäni tekstejä ovat Foucault'n The Subject and Power (2000a) ja Truth and Power (2000b) sekä synnyttämisen mahdollisuuksia pohtivat teokset, kuten Johanna Ruusuvuoren Synnyttämisen suuntia (1992) ja Robbie Davis-Floydin ja Carolyn Sargentin toimittama Childbirth and Authoritative Knowledge (1997). Teorian, tutkimustulosten ja aineistoni perusteella väitän, että synnytyksen ja vallan suhteessa on kysymys auktoriteetin ja itsehallinnan erilaisista kohtaamistavoista. Tiedon ja vallan järkähtämätön suhde on pönkittänyt synnytyssalin auktoriteeteille tukevan aseman, jota ei helposti heiluteta. Yrittää silti voi ja pitääkin, ainakin keskustelijoideni mielestä. Naiset synnyttävät uusia kansalaisia lääketieteen valvonnassa, mutta he tekevät sen omillakin ehdoillaan, omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Verkon kautta synnytyksen vaihtoehdot ovat levinneet ja jättäneet jälkensä myös perinteisen synnytyskulttuurin pintaan. Yksien totuudet ovat kuitenkin toisten totuuksia arvokkaampia, kuten Tammisaaren synnytysosaston sulkeminen osoittaa.

Intrahepatic cholestasis of pregnancy : genetic background, epidemiology and hepatobiliary consequences

Intrahepatic cholestasis of pregnancy (ICP) is the most common cholestatic liver disease during pregnancy. The reported incidence varies from 0.4 to 15% of full-term pregnancies. The etiology is heterogeneous but familial clustering is known to occur. Here we have studied the genetic background, epidemiology, and long-term hepatobiliary consequences of ICP. In a register-based nation-wide study (n=1 080 310) the incidence of ICP was 0.94% during 1987-2004. A slightly higher incidence, 1.3%, was found in a hospital-based series (n=5304) among women attending the University Hospital of Helsinki in 1992-1993. Of these 16% (11/69) were familial and showed a higher (92%) recurrence rate than the sporadic (40%) cases. In the register-based epidemiological study, advanced maternal age and, to a lesser degree, parity were identified as new risk factors for ICP. The risk was 3-fold higher in women >39 years of age compared to women <30 years. Multiple pregnancy also associated with an elevated risk. In a genetic study we found no association of ICP with the genes regulating bile salt transport (ABCB4, ABCB11 and ATP8B1). The livers of postmenopausal women with a history of ICP tolerated well the short-term exposure to oral and transdermal estradiol, although the doses used were higher than those in routine clinical use. The response of serum levels of sex hormone-binding globulin (SHBG) to oral estradiol was slightly reduced in the ICP group. Transdermal estradiol had no effect on C-reactive protein (CRP) or SHBG. A number of liver and biliary diseases were found to be associated with ICP. Women with a history of ICP showed elevated risks for non-alcoholic liver cirrhosis (8.2 CI 1.9-36), cholelithiasis and cholecystitis (3.7 CI 3.2-4.2), hepatitis C (3.5 CI 1.6-7.6) and non-alcoholic pancreatitis (3.2 CI 1.7-5.7). In conclusion, ICP complicates around 1% of all full-term pregnancies in Finland and its incidence has remained unchanged since 1987. It is familial in 16% of cases with a higher recurrence rate. Although the cause remains unknown, several risk factors, namely advanced maternal age, parity and multiple pregnancies, can be identified. Both oral and transdermal regimens of postmenopausal hormone therapy (HT) are safe for women with a history of ICP when liver function is considered. Some ICP patients are at risk of other liver and biliary diseases and, contrary to what has been thought, a follow-up is warranted.

Tuntemattomista vertaistuttaviksi : Esikoisäitien ja -isien perhevalmennusprosessi Espoon uudentyyppisessä perhevalmennuskokeilussa

From Strangers to Peer Acquaintances Mothers and Fathers with a First Born and their Experiences of the New Family Training Process in Espoo This research is composed of two interrelated case studies. The first case was a family training experiment conducted in the City of Espoo during 2003 2005. In the experiment, the content, duration and procedures were modified from the previous family training policy. The new family training system stressed peer group activities and the peer support formed between the participating mothers and fathers. The second case comprised the stories of 14 parents about the family training process. The aim of the research was to find out whether peer group activities and support was demonstrated between the participating parents during the family training process. The second case and its narrative material constituted the main research material. The narrative material was collected by interviews. Eight mothers and six fathers were interviewed twice within a year between their sessions. The parents also filled in questionnaires about their daily life and participated in a drawing exercise, in which they visualized how they experienced the family training during the antenatal period, labour and the postnatal period. A narrative approach was applied to the analysis of the narrative material. The analysis consisted of several stages. In the final stage, the fathers main story was combined with all the participating fathers personal stories. The mothers main story was also constructed from their personal stories. The study implicated that in some parts the mothers and fathers main stories were similar. During the family training, previously unacquainted parents became peer acquaintances. In particular, the first born as a focus created interaction and cooperation among the parents. Parents in similar circumstances became significant to each other. Different figurations formed during the family training. However, the main stories did not always entwine. The mothers were in contact with the other mothers almost daily using mobile phones, email and mother-child activities. The fathers employed outside home met each other only during the family training meetings, but felt being supported by the other fathers. Some families visited one another outside of the family training. This new type of family training had characteristics typical of the project society. The parents peer activities were based on trust, negotiation and contracts between partners. The parents evaluated the benefits of participation in the family training. If they appreciated the activities with peers and peer compassion, they were willing to participate in the family training during the postnatal period. Keywords: family training, parenthood, motherhood, fatherhood, peer, peer group, peer support, social support, social relationships, figurations, the project society, pastoral power, epistolary power

Visual Impairment in Finnish Children : Prevalence, causes and morbidity of full-term and preterm children with visual impairment born from 1972 through 1989

The prevalence and the causes of childhood visual impairment in Finland during the 1970s and the 1980s were investigated, with special attention to risk factors and further prevention of visual impairment in children. The primary data on children with visual impairment were obtained from the Finnish Register of Visual Impairment, one of the patient registers kept up by the National Research and Development Centre for Welfare and Health (Stakes). The data were supplemented from other registers in Stakes and from patient records of the children in Finnish central hospitals. Visual impairment had been registered in 556 children from a population of 1,138,326 children between ages 0-17, born from 1972 through 1989. The age-specific prevalence of registered visual impairment was 49/100,000 in total. Of them, 23/100,000 were blind children and 11/100,000 were children born prematurely. Boys were impaired more often and more severely than girls. Congenital malformations (52%), systemic diseases (48%), and multiple impairments (50%) were common. The main ophthalmic groups of visual impairment were retinal diseases (35%), ocular malformations (29%), and neuro-ophthalmological disorders (29%). Optic nerve atrophy was the most common diagnosis of visual impairment (22%), followed by congenital cataract (11%), retinopathy of prematurity (10%), and cerebral visual impairment (8%). Genetic factors (42%) were the most common etiologies of visual impairment, followed by prenatal (30%) and perinatal (21%) factors. The highest rates of blindness were seen in cerebral visual impairment (83%) and retinopathy of prematurity (82%). Retinopathy of prematurity had developed in the children born at a gestational age of 32 weeks or earlier. Significant risks for visual impairment were found in the association with preterm births, prenatal infections, birth asphyxia, neonatal respiratory difficulties, mechanical ventilation lasting over two weeks, and hyperbilirubinemia. A rise in blind and multi-impaired children was seen during the study period, associating with increases in the survival of preterm infants with extremely low birth weight. The incidence of visual impairment in children born prematurely was seven times higher than in children born at full term. A reliable profile of childhood visual impairment was obtained. The importance of highly qualified antenatal, neonatal, and ophthalmological care was clearly proved. The risks associated with pre- and perinatal disorders during pregnancy must be emphasized, e.g. the risks associated with maternal infections and the use of tobacco, alcohol, and drugs during pregnancy. Obvious needs for gene therapies and other new treatments for hereditary diseases were also proved.

Preterm Birth and Surgical Treatment of the Uterine Cervix

Cervical cancer is the second most common cancer among women globally. Most, probably all cases, arise through a precursor, cervical intraepithelial neoplasia (CIN). Effective cytological screening programmes and surgical treatments of precancerous lesions have dramatically reduced its prevalence and related mortality. Although these treatments are effective, they may have adverse effects on future fertility and pregnancy outcomes. The aim of this study was to evaluate the effects of surgical treatment of the uterine cervix on pregnancy and fertility outcomes, with the focus particularly on preterm birth. The general preterm birth rates and risk factors during 1987–2005 were studied. Long-term mortality rates of the treated women were studied. In this study, information from The Medical Birth Register (MBR), The Hospital Discharge Register (HDR), The Cause-of-Death Register (CDR), and hospital records were used. Treatments were performed during 1987–2003 and subsequent deliveries, IVF treatments and deaths were analyzed. The general preterm birth rate in Finland was relatively stable, varying from 5.1% to 5.4% during the study period (1987 to 2005), although the proportion of extremely preterm births had decreased substantially by 12%.The main risk factor as regards preterm birth was multiplicity, followed by elective delivery (induction of delivery or elective cesarean section), primiparity, in vitro fertilization treatment, maternal smoking and advanced maternal age. The risk of preterm birth and low birth weight was increased after any cervical surgical treatment; after conization the risk of preterm birth was almost two-fold (RR 1.99, 95% CI 1.81– 2.20). In the conization group the risk was the highest for very preterm birth (28–31 gestational weeks) and it was also high for extremely preterm birth (less than 28 weeks). In this group the perinatal mortality was also increased. In subgroup analysis, laser ablation was not associated with preterm birth. When comparing deliveries before and after Loop conization, we found that the risk of preterm birth was increased 1.94-fold (95% CI 1.10–3.40). Adjusting for age, parity, or both did not affect our results. Large or repeat cones increased the risk of preterm birth when compared with smaller cones, suggesting that the size of the removed cone plays a role. This was corroborated by the finding that repeat treatment increased the risk as much as five-fold when compared with the background preterm birth rate. We found that the proportion of IVF deliveries (1.6% vs. 1.5%) was not increased after treatment for CIN when adjusted for year of delivery, maternal age, or parity. Those women who received both treatment for CIN and IVF treatment were older and more often primiparous, which explained the increased risk of preterm birth. We also found that mortality rates were 17% higher among women previously treated for CIN. This excess mortality was particularly seen as regards increased general disease mortality and alcohol poisoning (by 13%), suicide (by 67%) and injury death (by 31%). The risk of cervical cancer was high, as expected (SMR 7.69, 95% CI 4.23–11.15). Women treated for CIN and having a subsequent delivery had decreased general mortality rate (by -22%), and decreased disease mortality (by -37%). However, those with preterm birth had increased general mortality (SMR 2.51, 95% CI 1.24–3.78), as a result of cardiovascular diseases, alcohol-related causes, and injuries. In conclusion, the general preterm birth rate has not increased in Finland, as in many other developed countries. The rate of extremely preterm births has even decreased. While other risk factors of preterm birth, such as multiplicity and smoking during pregnancy have decreased, surgical treatments of the uterine cervix have become more important risk factors as regards preterm birth. Cervical conization is a predisposing factor as regards preterm birth, low birth weight and even perinatal mortality. The most frequently used treatment modality, Loop conization, is also associated with the increased risk of preterm birth. Treatments should be tailored individually; low-grade lesions should not be treated at all among young women. The first treatment should be curative, because repeat treatments are especially harmful. The proportion of IVF deliveries was not increased after treatment for CIN, suggesting that current treatment modalities do not strongly impair fertility. The long-term risk of cervical cancer remains high even after many years post-treatment; therefore careful surveillance is necessary. In addition, accidental deaths and deaths from injury were common among treated women, suggesting risk-taking behavior of these women. Preterm birth seems be associated with extremely high mortality rates, due to cardiovascular, alcohol-related and injury deaths. These women could benefit from health counseling, for example encouragement in quitting smoking.

Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiönä : Teoreettinen tutkimus

The main question of my doctoral thesis is whether ufology and UFO experiences are or can be explained as religious phenomena. My research is theoretical in the sense that I combine and systematise cultural scientific knowledge concerning the religiosity of ufology and UFO experiences and complete this theoretical effort with empirical subject matter. The research material for my study consists of theoretical literature and empirical texts written by ufologists and those who have had UFO experiences. I defined the material in a way that it became full and extensive with regard to ufology, stories about UFO experiences and the cultural scientific literature concerning them. In addition, I present a source criticism for the literature because it is in part informal. The method is analysing and synthesising the material in the context of spiral of hermeneutic inferential process. Definitions of religion, ufology and UFO experience, developed by myself, serve as guide lines for the process. The conclusions of my research are as follows. For the most part, ufology and UFO experiences belong to the category of religion and only a fraction of these instances can be explained as something else, for example psychiatric phenomena. From the religious viewpoint I explain ufology and UFO experiences on four different but interlinked levels: historical, comparative, sociological and psychological. Historically ufology and UFO experiences include esoteristic, Christian and folk religious elements. In addition UFO experiences have significant similarities with folk religious stories and shamanistic experiences. From the perspective of the sociology, of religion ufology and UFO experiences can be analysed as products of our scientific and technological Western culture. Social crisis and social psychological group mechanisms affect the appearance of ufological ideas and UFO experiences. Psychologically, in the background of religious UFO experiences there can be found several factors, such as wishful thinking. Concerning UFO sightings these are misinterpretations of certain ordinary and some rare or exotic natural and technical phenomena. Intense UFO experiences, such as UFO abductions, are stimulated for the most part by hallucinations, sleep paralysis disorders, lively fantasies (in case of fantasy prone personalities) and false memories. In group cases social pressure, small group delusion and the guilt of exposing the true nature of a story come into play. A UFO experience can be traumatising because of certain inferential mechanisms and cognitive dissonance involved in the process of conversion as a UFO experiencer. UFO religiosity is a cross cultural, widespread and a significant field of phenomena, which can offer insight about religious developments in the future. However, UFO religiosity has not been studied extensively. This research is one effort to address this lack of documentation. The motivation behind my thesis was to make ufology and UFO experiences more understandable.

Tyhjä taivas : Georges Bataille ja uskonnon kysymys

Empty Heavens. Georges Bataille and the Question of Religion. The dissertation explores the question of religion in the texts of Georges Bataille (1897 1962), the controversial French avant-garde writer and philosopher. Passionate about religion throughout his life, Bataille devoted to it both critical analyses and personal meditations. In this study, Bataille s multifaceted relationship to religion is interpreted as expressing a passion for radical otherness. Bataille is approached as a characteristically modern thinker who, nevertheless, questions some landmarks of modernity insofar as modernity is interpreted as a triumph of secularization. The dissertation is situated at the intersection of comparative religion and philosophy of religion. Methodologically, the study resorts to theoretical contextualization and concept analysis. Acknowledging that Bataille s writings challenge the assumptions about coherent meaning taken for granted in traditional philosophical analysis, the study also pays attention to the literary means and, in general, the performative level of Bataille s texts. The study constructs three theoretical contexts for Bataille s question of religion first of all, the interpretation of Hegel in the mid-20th century French philosophy. In the first section of the study, Bataille s uneasy relationship with Hegel as mediated by Alexandre Kojève is explored. The motivation of his question of radical otherness is argued to arise from his struggle with the Hegelian Kojèvean notion of negativity. The second context is the dialogue with the Christian mystical tradition. Starting from the analysis of two Bataillean notions, dramatization and contestation , it is argued that, firstly, Bataille s approach to radical otherness is analogous to certain procedures of mystical texts while, secondly, the function of otherness providing no firm foundation in Bataille s texts differs from its function in mystical texts. In the third section of the study, Bataille s quest for otherness is concretized by analyzing his views on otherness of other person, on violence, and on death themes that are brought together in Bataille s lasting interest in sacrifice. Bataille s understanding of sacrifice is proportioned to social scientific and philosophical discussions on sacrifice. It is argued that the commitment to the idea of sacrifice accounts for a partial failure in the Bataillean approach to otherness, the otherness of other person remaining its (at least half) blind spot. The study presents an overview of Bataille s thought on religion. It brings out Bataille s view of the paradoxical fundamental yet impossible role of otherness in the construction of human world, as well as his understanding of religious representations as both covering over and indicating this otherness. It describes Bataille s atheological mysticism as a peculiar modern form of religiosity, as an ambivalent mourning for and exaltation of fundamental loss.

Älykkään suunnittelun teoria : Tutkimus kansanomaisen psykologian ja biologian yhteydestä kreationistiseen ajatteluun

Tutkimuksen kohteena on (uus)kreationistinen älykkään suunnittelun (Intelligent Design) teoria. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja lukeutuu kognitiivisen uskonnontutkimuksen alaan. Näkökulmana on tarkastella älykkään suunnittelun teorian mukaista ajattelua ihmisen intuitiivisena taipumuksena ymmärtää luontoa ja luonnossa esiintyviä mekanismeja. Esimerkkinä intuitiivisesta päättelystä tarkastellaan erityisesti kansanomaisen psykologian (folk psychology) ja kansanomaisen biologian (folk biology) mukaista ajattelua. Tutkimuksessa kysytään: ilmeneekö älykkään suunnittelun teoriassa mahdollisesti kansanomaisen psykologian ja biologian mukaista ajattelua? Ensimmäiseksi käsitteellistetään älykkään suunnittelun teoria ja esitellään tutkimuksen aineisto. Esille tulevat yhteydet Yhdysvaltojen uskonnolliseen ilmapiiriin, kristillisten kreationististen suuntausten jatkumoon sekä evoluutioteoriaan. Aineisto koostuu älykkään suunnittelun teoriaa kehitelleen Michael J. Behen todistajanlausunnosta Doverin oikeudenkäynnissä, jossa arvioitavana oli älykkään suunnittelun teorian mahdollinen tieteellisyys ja uskonnollisuus. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä määritellään tarkemmin, minkälaisiin ajattelutapoihin kansanomaisella, tieteellisellä ja uskonnollisella ajattelulla tutkimuksessa viitataan. Tämän jälkeen esitellään teoreettiset työvälineet - kansanomaisen psykologia ja biologia. Teoriaosuudessa tarkennetaan myös kansanomaisen, tieteellisen ja uskonnollisen ajattelun suhdetta intuitiiviseen ja intuitionvastaiseen ajatteluun, sekä määritellään kolmas termi epäintuitiivisuus. Teoriaosuus perustuu pääasiassa kognitiivisen uskonnontutkimuksen alaan lukeutuvien tutkijoiden, kuten Scott Atranin, Pascal Boyerin, Robert N. McCauleyn ja Ilkka Pyysiäisen julkaisuihin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös evoluutioteorian ymmärtämistä tutkineen E. Margaret Evansin tutkimuksia. Analyysissä teoreettisia huomioita havainnollistetaan aineistosta löydettyjen esimerkkien kautta. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta Behen todistajanlausunnosta nostetaan esille erityisesti kansanomaisen psykologian ja biologian mukaiset ajattelun tavat. Analyysissä tarkastellaan, mitä tutkimuslöydösten avulla voidaan selittää älykkään suunnittelun teorian edustamasta kreationistisesta ajattelusta. Tutkimustuloksena esitetään, että älykkään suunnittelun teoria mukailee monilta osin sekä kansanomaista psykologiaa että kansanomaista biologiaa. Älykkään suunnittelun teoriassa muodostetaan intuitiivinen ideakokonaisuus maailmasta/ eliökunnasta ja sen aiheuttaneesta intuitionvastaisesta toimijasta. Mahdolliset epäintuitiiviset elementit, kuten luonnonvalinta ja kristillinen teologia, ovat teoriassa olemattomat. Tutkimuksessa osoitetaan, että kreationistista ajattelua voidaan perustellusti tarkastella ihmiselle intuitiivisena taipumuksena ymmärtää luontoa.

Malesia, Singapore ja etniset kiinalaiset : Kaksi tapaa rakentaa kansallista yhtenäisyyttä

Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä Malesian ja Singaporen kiinalaisten etniseen ja kansalliseen identiteettiin. Tutkimus tarkastelee ja vertailee erityisesti Malesian ja Singaporen valtionhallintojen keinoja rakentaa kansallista yhtenäisyyttä ja vähentää etnisen identiteetin merkitystä. Lisäksi tutkimus luo kriteerijoukon, jonka avulla voidaan vertailla Malesian ja Singaporen yhteiskuntien onnistumista tai epäonnistumista kansallisen yhtenäisyyden rakentamisessa. Tutkimustehtävä jakautuu kahteen kysymykseen: Miten Malesian ja Singaporen valtionhallinnon menetelmät vaikuttavat etnisten kiinalaisten kansalliseen ja etniseen identiteettiin, ja miten maiden menetelmät eroavat toisistaan? Lopuksi vertailemalla Malesiaa ja Singaporea tutkimuksessa päätellään luodun kriteerijoukon avulla, miten kansallinen yhtenäisyys on toteutunut näissä kahdessa maassa. Tutkimuksen teoriatausta perustuu etnistä ja kansallista identiteettiä tutkineiden Fredrik Barthin, Nathan Glazerin ja Daniel P. Moynihanin, Donald Horowitzin, Milton J. Esmanin, Benedict Andersonin, Anthony D. Smithin ja Stuart Hallin teorioihin. Nämä tutkijat painottavat eri tekijöiden merkitystä kansalliselle identiteetille ja yhtenäisyydelle, toisiaan täydentäen. Kyseessä on teoreettinen tutkimus. Siksi sen aineisto koostuu pääasiassa sekundaarilähteistä: tieteellisistä teoksista ja artikkeleista sekä sähköisistä lehtiartikkeleista. Primäärilähteitä ovat Malesian ja Singaporen perustuslait, Malesian ja Singaporen tilastokeskuksien tilastot sekä Malesian entisen pääministerin Mahathir bin Mohamadin vuonna 1991 pitämä Vision 2020 -puhe. Aineistoa on analysoitu tutkimuksen teoriataustan avulla. Monipuolisemman kuvan muodostamiseksi on tutkimukseen valittu sekä länsimaalaisten tutkijoiden että singaporelaisten ja malesialaisten tutkijoiden tutkimuksia. Lisäksi, puolueellisuuden välttämiseksi, on tutkimukseen valittu eri etnisiin ryhmiin kuuluvien tutkijoiden artikkeleita ja teoksia. Tutkimuksessa on päädytty seuraavan tulokseen. Jotta kansallinen yhtenäisyys voidaan saavuttaa Malesian ja Singaporen monietnisissä yhteiskunnissa, tulee valtionhallinnon keskittyä erityisesti seuraaviin viiteen tehtävään: kansantalouden kehittämiseen, etnisten ryhmien välisen taloudellisen tasa-arvoisuuden edistämiseen, poliittisen aktiivisuuden ja osallistumisen kannustamiseen, etnisten yhteisöjen samanarvoisuuden toteuttamiseen lain edessä ja tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän rakentamiseen. Näiden kriteerien perusteella Malesia ja Singapore eivät ole kansallisesti yhtenäisiä valtioita. Singapore on kuitenkin kansallisesti yhtenäisempi, sillä se täyttää viidestä kriteeristä kolme, kun Malesia täyttää vain kaksi kriteeriä. Malesialla ja Singaporella on kaksi hyvin erilaista tapaa rakentaa kansallista yhtenäisyyttä, mutta lopputulokset ovat kuitenkin hyvin samankaltaiset. Tutkimus päättelee, että etnisten yhteisöjen institutionaalinen asema molemmissa maissa on yksi ratkaisevimmista esteistä kansalliselle yhtenäisyydelle.

Moraalinen mahdottomuus : Nicaraguan terveydenhuollon työntekijät katolisen kirkon seksuaalietiikan ja oman ammattietiikkansa välissä

Tarkastelen tässä pro gradu –tutkielmassa kirkon ja uskonnon vaikutusta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen Nicaraguassa. Työn viitekehyksenä on Suomen rahoittama seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, tasa-arvoa sekä naisten vaikutusmahdollisuuksia edistävä kehitysyhteistyöhanke Nicaraguassa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestäkahdesta haastattelusta, jotka keräsin Nicaraguassa maalis-huhtikuussa 2007. Haastattelumetodiksi valitsin teemahaastattelun, jota muotoilin feministisen haastatteluperinteen mukaisesti. Selvitän tutkimuksessani Nicaraguassa keräämäni haastatteluaineistoni kautta katolisen naisen toimijuutta eli sitä, miten katolisten naisten on mahdollista irtautua niin konservatiivisten katolisten kuin maallistuneiden feministien uskovalle naiselle antamasta perinteisestä asemasta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on Susan Starr Seredin luoma uskonnollisen naisen jatkumo, jonka ääripäissä ovat symbolinen nainen ja toimijanainen. Seredin mallin avulla tulkitsin haastattelemieni uskonnollisten naisten sekä heidän kertomustensa kautta heidän asiakkaittensa toimijuutta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvissä kysymyksissä. Analysoin haastateltavieni kertomuksia työnsä ja uskontonsa välisistä ristiriitatilanteista tai tilanteista, joissa ristiriitaa ei ollut syntynyt kirkon virallisesta opetuksesta huolimatta. Muovasin lopulta Seredin jatkumosta ympyränmallisen uskonnollisuuden kentän, jossa symbolinen nainen on ympyrän keskellä ja naisten toimijuus ympyrän kehällä. Haastattelemani terveydenhuollon työntekijät sijoittuivat lähelle toimijuuden kehää, tasapainotellen kuitenkin ainakin puheen tasolla katolisen kirkon virallisen opin ja sitä kautta symbolisen naisen position ja oman ammattietiikkansa välissä. Aineistostani näkyi, että katolisen kirkon seksuaalimoraali vaikutti niin terveydenhuollon työntekijöiden kuin asiakkaidenkin elämään. Kirkon oppi ei kuitenkaan analyysini mukaan rajoittanut haastateltavieni toimijuutta, vaan asetti nämä uskonnolliset naiset tilanteeseen, jossa he joutuivat käymään vuoropuhelua työnsä ja uskontonsa välisten ristiriitaa synnyttävien ohjeiden ja velvoitteiden kanssa. Useimmiten haastateltavat erottautuivat kirkon virallisesta opista ja samaistuivat terveydenhuollon vaatimuksiin. Muutama haastateltava identifioi itsensä vahvasti kirkkoon, mutta erottautui kuitenkin sen virallisesta opista vedoten ammattietiikkaansa. Kirkosta ei kuitenkaan haluttu erottautua kokonaan, vaan toivottiin yhteistyötä kirkon kanssa seksuaali- ja lisääntymisterveyden parantamiseksi. Haastattelemani terveydenhuollon työntekijät olivat kaikki aktiivisia toimijoita. Heidän uskonnollisuutensa näkyi heidän moraalisissa pohdinnoissaan, mikä samalla vahvisti heidän toimijuuttansa: he tulkitsivat haastatteluissa uskontoa ja kristillistä oppia omien moraalikäsityksiensä mukaisesti uudestaan ja oikeuttivat näin eettisesti nekin työtehtävänsä, jotka eivät ole linjassa katolisen kirkon virallisen opin kanssa. Osa haastateltavista muodosti oman uskonnontulkintansa oman moraalikäsityksensä pohjalta, osa taas vieraannutti työnsä ja uskontonsa välisen ristiriidan käsittelemällä esimerkiksi terveydellisistä syistä tehtävää aborttia vain lääketieteellisenä toimenpiteenä. Ehkäisymenetelmien käyttöön vaikutti kirkkoa ja uskontoa enemmän kulttuuri, jonka mukaan miehellä on oikeus päättää perheen asioista – ja myös puolisonsa lisääntymisestä. Useat naiset käyttävätkin ehkäisymenetelmiä salaa perheeltään. Seksuaalikasvatusta pidettiin merkittävänä kansallisen seksuaali- ja lisääntymisterveysstrategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden saavuttamiseksi haastateltavat toivoivat laajempaa yhteistyötä niin kirkkojen kuin opetusministeriönkin kanssa. Kirkolla ja uskonnolla on vaikutusta yhteiskunnan arvoihin, moraalikäsityksiin ja hyväksyttäviin käyttäytymismalleihin. Naisen yhteiskunnallinen asema, mahdollisuus päättää itse omasta seksuaalisuudestaan ja lisääntymisestään ja hänen taloudelliset mahdollisuutensa elää näiden valintojen mukaisesti vaikuttavat kaikki lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien toteutumiseen. Vaikka useimmat haastateltavani erottautuivatkin kirkon virallisesta opista, kirkon ja uskonnon vaikutuksella on merkitystä seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoa edistävien kehitysyhteistyöhankkeiden tavoitteiden toteutumiseen.

Rikottu hiljaisuus : Intialaisten sanomalehtien normista poikkeavia seksuaalisuuksia ja sukupuolia käsittelevät artikkelit heteromatriisin horjuttajina ja tabun uudelleenjärjestäjinä

Tutkielmassa tarkastellaan niitä tapoja, joilla intialaisissa englanninkielisissä sanomalehdissä käsitellään normista poikkeavia seksuaalisuuksia ja sukupuolia. Aineistona ovat vuosina 2003-2006 seuraavissa lehdissä ilmestyneet kirjoitukset: The Hindu, The Telegraph, Deccan Herald ja The Times of India kaupunkiliitteineen. Lisäksi aineistoon kuuluu yksi artikkeli The Statesman -lehdestä. Aineisto on jaettu kuuteen aiheryhmään: 1. Intian rikoslain 377. pykälä ja homoseksuaalisuuden dekriminalisointi, 2. hijrat, 3. Pushkin Chandran murha, 4. parisuhde, perhe ja avioliitto, 5. elokuvat ja lesbous, 6. homojen elämää. Ryhmien ulkopuolelle jää kuusi artikkelia, joita analysoidaan erikseen. Tutkielman lähtökohtana ja kysymyksenasettelun taustalla vaikuttaa queer-teoria. Tähän liittyy ajatus, ettei ole mitään muuttumatonta, olemuksellista sukupuolta, vaan sukupuoli on kulttuurista fiktiota, joka syntyy toiston ja tavoittamattoman ideaalin jäljittelyn kautta. Tutkielmassa tarkastellaan heteroseksuaalista matriisia - sitä kulttuuristen ymmärrysten verkkoa, jossa tietyt ruumiit, sukupuolet ja halut luonnollistuvat - Mary Douglasin kulttuurijärjestelmiä ja saastumista käsittelevien teorioiden sekä tabun käsitteen avulla. Aineistoa analysoidaan retoriseen diskurssianalyysiin tukeutuen. Analyysissa keskitytään artikkeleiden kielenkäyttöön ymmärrettäviksi tarkoitettuina argumentteina ja huomioidaan samalla rivien välistä luettavat merkitykset. Artikkeleita, joista suurin osa puolustaa homoseksuaalisuuden dekriminalisointia, tarkastellaan tabun uudelleenjärjestäjinä ja heteroseksuaalisen matriisin huojuttajina: ne pyrkivät homoseksuaalisuuden tabuun liittyvän hiljaisuuden rikkomisella kyseenalaistamaan vallitsevan järjestyksen, jossa vain heteroseksuaaliset halut hyväksytään. Toisaalta ne pyrkivät luomaan uudenlaisen järjestyksen, jonka katveisiin myös jää sopimatonta materiaalia. Silmiinpistävin uuteen järjestykseen sopimaton ihmisryhmä ovat hijrat, joilla on entisessä järjestelmässä ollut määrätty paikkansa järjestelmää ylläpitävänä anomaliana. Hijroja tarkastellaan artikkeleissa sekä osana transsukupuolisuuden teemaa että intialaista mytologiaa. Pyrkiessään muokkaamaan yleisön asenteita suvaitsevammiksi seksuaalista ja sukupuolista monimuotoisuutta kohtaan artikkelit käyttävät monenlaisia retorisia keinoja. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat pyritään esittämään niin sankareina kuin uhreinakin. Seksuaalivähemmistöihin pyritään liittämään luonnollisuuden ja normaaliuden määreet. Hijrojen kohdalla muistutetaan heidänkin olevan ihmisiä. Suvaitsevaisuuden puolesta käytetään argumenttina niin intialaista perinnettä kuin modernia länsimaista kulttuuria. Nyky-Intian homofobiasta ja kolonialistisesta perinnöstä sen sijaan pyritään erottautumaan.

Harpyija, harppu vai haaskalintu : Sanastolliset käännösongelmat Dar'ja Doncovan dekkarin suomennostyössä

Tutkielmani käsittelee kaunokirjallisuuden suomentamisessa ilmeneviä sanastollisia käännösongelmia. Lähestymistapa on empiirinen. Tarkoitukseni on havainnoida ja pohtia, millaisia vaikeuksia kaunokirjallisuuden kääntäjä tapaa matkallaan kohti sujuvaa kerrontaa, sekä kuvailla ongelmien ratkaisuprosesseja. Tutkimusmateriaalina sovellan Dar ja Doncovan romaanin Prognoz gadostej na zavtra (2002) neljää ensimmäistä lukua ja niistä valmistamaani suomennosta Huomenna luvassa ikävyyksiä. Käsittelen teoksen suomentamista keskittyen sanaston, idiomaattisten ilmausten ja sanaleikkien aiheuttamiin käännösongelmiin. Menetelmänä on esitellä käännösprosessissa ilmenneitä ongelmakohtia sekä niihin kehiteltyjä ratkaisuja. Teoreettinen viitekehys, johon käännösratkaisuni perustuvat, koostuu pääasiassa Reissin ja Vermeerin skoposteoriasta sekä Nordin siihen tekemistä lisäyksistä. Käännösstrategian valinnassa olen käyttänyt apuvälineenä myös kirjallisuudentutkimuksen odotushorisontti-käsitettä. Työn aikana havaitsin, että kääntäjän työssään kohtaamat ongelmat ovat erittäin vaihtelevia ja niihin kehitettävät ratkaisut vaativat taitoa ja monipuolisuutta. Hyvin pohdittu ja huolellisesti valmisteltu käännösstrategia auttaa kääntäjää ratkaisujen teossa. Kulttuurisidonnaiset käännösongelmat vaativat kääntäjältä laajaa tietopohjaa lähtökulttuurista sekä hyviä tiedonhakutaitoja, ratkaisujen on oltava luovia ja kekseliäitä, sillä valmiita ratkaisuja ei ole olemassa. Ratkaisujen kehittelyssä on otettava huomioon, että ilmaus on adekvaattinen lause- ja virkeyhteyden lisäksi myös koko tekstin rakenteessa. Doncovan tuotanto oli kiinnostava tutkimuskohde kirjojen elävän kielenkäytön ja arjen kuvauksen takia. Jatkossa tutkimusta voisi keskittää tarkemmin johonkin tässä työssä tutkituista aloista tai tutkia esimerkiksi puhekielen konventioeroja. Doncovan tuotanto voisi tarjota kiinnostavaa tutkimusmateriaalia myös muiden alojen, esimerkiksi yhteiskuntatieteen, tutkijoille.

Gde moi kryl'ja? Analiz fil'ma Alekseja Balabanova »Brat»

Tutkielma on analyysi Aleksej Balabanovin ohjaamasta elokuvasta Brat (1997). Ensimmäisessä osassa tarkastellaan Brat-elokuvaa satuna jäsentämällä sen henkilöhahmoja ja rakennetta Vladimir Proppin satujen morfologisen analyysin pohjalta. Tärkeimmille henkilöhahmoille on mahdollista löytää vastineet satujen perushahmoista, mutta elokuvasta löytyy näille hahmoille myös erityisiä valheellisia variantteja, selkeimpänä esimerkkinä veljespari Danila – sankari ja Vitja – valheellinen sankari. Myös juonenkulusta on jäsennettävissä sekä varsinainen, että valheellinen juonenkulku: varsinainen juonenkulku käsittelee päähenkilön suhdetta veljeensä, sekä heidän yhteiseen viholliseensa, valheellinen juonenkulku puolestaan päähenkilön suhdetta tarinan potentiaaliseen sankarittareen. Lisäksi elokuvasta löytyy myös kolmas, vaihtoehtoinen juonenkulku, joka liittyy musiikin funktioon elokuvassa. Toisessa osassa analysoidaan päähenkilön suhdetta muihin henkilöhahmoihin sekä ympäröivään yhteiskuntaan käsitteiden horisontaali ja vertikaali avulla. Nämä käsitteet osittain limittyvät Vladimir Papernyin teoriaan Kul’tura 2. Analyysin lähtökohtana on, että elokuvan toiminta käynnistyy sankarin pyrkimyksestä löytää oma viiteryhmänsä ja sitä kautta identiteettinsä. Isän menetyksestä, niin konkreettisesti perheen kuin symbolisesti yhteiskunnan tasolla, seuraa horisontaalin ja vertikaalin oppositio; perheyhteisön ja yhteiskunnan hajoaminen. Päähenkilön kohtaamat henkilöhahmot voidaan jakaa vertikaali- ja horisontaalivariantteihin sen mukaan, mitä arvoja nämä edustavat. Tässä yhteydessä käsitellään myös sitä, miten veljeyteen ja kansallisuuten pohjautuvat identiteetinmuodostamiskeinot epäonnistuvat, sekä miten horisontaalius ja vertikaalius, auktoriteetin ja veljeyden teemat, toteutuvat elokuvan kuvakompositioissa. Kolmannessa osassa tarkastellaan elokuvan tapahtumapaikkoja ja minkälaisia oppositioita ne muodostavat. Konkreettisesti edustettujen oppositioiden maaseutu – kaupunki, sekä Pietari – Moskova lisäksi asettuvat vastakkain myös rikollisten ja tavallisten ihmisten Pietari, ulko- ja sisätilat, sekä yleinen ja yksityinen tila. Pietarin kuvaamiseen käytetyillä oppositioilla on selviä yhtymäkohtia Vladimir Toporovin esittämään pietarilaistekstien traditioon. Viimeisessä osassa käsitellään musiikin diegeettistä funktiota Bratissa. Se toimii elokuvassa vaihtoehtoisena juonenkulkuna, konkreettisena viiteryhmän etsimisen ja identiteetin muodostamisen keinona, sekä omana, erillisenä ’fantastisena’ tilanaan. Toiminta-/rikoselokuva oli vielä 1990-luvulla suhteellisen vieras genre venäläisessä elokuvassa. Tämä analyysi osoittaa, miten tiiviisti Brat kuitenkin asettuu venäläisen kulttuurin kontekstiin. Se käy dialogia niin venäläisen kansansatuperinteen, kuin 1800-luvun pietarilaistekstien kanssa, ja soveltuu tarkasteltavaksi myös kahden venäläisen kulttuurin vaihtelun teoriaa vasten. Vaikka Bratilla ei suoria elokuvallisia edeltäjiä Venäjällä olekaan, sen teemat ovat perivenäläisiä.

Suomen ja Liettuan kielen nominaalimuodoista : vertaileva näkökulma

Tämän maisterintutkielman tutkimusalueena on liettuan kielioppi. Liettua on yksi vanhakantaisimmista yhä puhuttavista indoeurooppalaisista kielistä, joiden balttilaiseen ryhmään kuuluu sen ohella enää ainoastaan latvia. Liettuan kieli on Suomessa varsin tuntematon, vaikka valtaosa sen puhujista asuu täältä verrattain lyhyen matkan päässä. Siitä ei tätä kirjoitettaessa ole ilmestynyt suomen kielellä juuri muuta oppimateriaalia kuin yksi suppeahko asiointisanasto ja pieni sanakirja. Mitään varsinaista oppikirjaa tai kielioppia ei ole kirjoitettu. Tämän työn yhtenä tarkoituksena onkin siten paikata kielen melkoista suomeksi painetun oppimateriaalin puutetta. Työn varsinaiseksi tutkimuskohteeksi on otettu osa suomen ja liettuan kielten verbijärjestelmästä – nominaalimuodot ja niiden käyttö. Nominaalimuodoilla tarkoitetaan ei-finiittisiä verbimuotoja, jotka eivät voi yksinään esiintyä lauseen predikaattina ja joita käytetään nimensä mukaisesti nominien tavoin. Työssä luodaan ensinnä verrattain laaja katsaus suomen kielen infinitiiveihin ja partisiippeihin, minkä jälkeen siirrytään perusteellisesti tarkastelemaan liettuan kielen tärkeimpiä nominaalimuotoja: infinitiiviä, partisiippia, puolipartisiippia, adverbiaalipartisiippia ja supiinia. Tarkastelun pääpaino kohdistuu partisiippeihin. Yhtenä työn tavoitteista on esitellä, mitä eri nominaalimuotoja kielissä esiintyy, miten ne muodostetaan ja mihin tarkoituksiin niitä käytetään. Tämän lisäksi työhön sisältyy vertaileva näkökulma: siinä halutaan selvittää, millaisia tärkeimpiä yhtäläisyyksiä ja eroja kielten nominaalimuotojen välillä esiintyy. Käytetty lähestymistapa on siten kontrastiivinen eli kielten synkroniseen vertailuun perustuva. Kielten nominaalimuotojen välisten erojen ja yhteisten piirteiden valaisemiseksi työhön on sisällytetty molemmilla kielillä runsaasti esimerkkejä ja muotojen muodostamissääntöjä kuvaavia taulukoita. Suomen kielen osalta työn tärkeimpinä lähteinä ovat Nykysuomen käsikirja ja Iso suomen kielioppi. Liettuan verbimuotoja kuvaavat taulukot ja lisäksi monet esimerkkilauseista perustuvat puolestaan Liettuan kielen instituutin julkaisemaan teokseen Dabartinės lietuvių kalbos gramatika. Työn loppuosassa on laajahko liettuankielinen tiivistelmä, joka tekee työstä käyttökelpoisen myös liettuaa äidinkielenään puhuvalle, suomen kielestä kiinnostuneelle henkilölle. Tehtyjen vertailujen tärkeimpinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että suomen kielen nominaalimuodoista infinitiivien käyttöalue on liettuan infinitiivin sovellusaluetta laajempi. Erityisesti suomen toisen ja kolmannen infinitiivimuodon eri käyttötarkoituksia kohti löytyy liettuan kielestä useita eri nominaalimuotoja. Sen sijaan suomen I ja II partisiippi sekä liettuan partisiippi ovat verrattain usein käyttötavoiltaan toisiaan muistuttavia. Avainsanat: liettuan kieli, verbit, nominaalimuodot, vertaileva kielentutkimus